Nyyti on meidän ensimmäinen vauva. Salama ja Proffa ovat tulleet taaperoina perheeseen. Nyyti on hyvin merkillinen vauva. Hän on vauva, jota ei koskaan pitänyt ilmestyä. Mutta Nyyti päätti toisin. Elämä mullistui totaalisesti Nyytin tultua. Vauva-arki on ihan uutta. Kaikkea hullua on jo sattunut...

Sairaalassa Nyyti-vauvan ruumiinlämpö laski aluksi kovasti. Hänelle tuotiin lämpöpakkausta ja lisäpeittoa. Itseäkin alkoi jo huolestuttaa. Vasta iltahoitaja tajusi, että vauvallahan ei ole vaatteita!!! Itse olin niin väsymyksestä ja kivusta sekaisin, etten yhtään tajunnut ihmetellä asiaa. Vaan eipä tajunneet hoitajatkaan ja se on minusta sentään vähän merkillistä!

Kotona taas ylipuin vauvaa aluksi. Jotenkin ajattelin, ettei se reppana mitenkään tarkene. Kuvittelin, että sisälläkin pitää olla kevyt pipo päässä ja villasukkaa jalassa ja montaa vaatekerrosta. Siinä kohtaa, kun vauva huusi pää punaisena, tajusin vähentää vaatetusta ja sen jälkeen olen osannut hoitaa pukeutumisasiat paremmin.

Nyyti tahtoo olla lähellä nukkuessaan. Ensin yritimme saada häntä nukkumaan omaan sänkyynsä, mutta Nyyti tahtoi viereen. Huvittavinta on se, että Nyyti osaa kyljellään mönkiä lähemmäs sängyssä. Kerran yöllä heräsin siihen, että nenääni särki kauheasti. Nyyti oli mönkinyt sängyn toiselta laidalta lähelleni ja painoi kallollaan nenääni littuun.

Nalleisi hoiti navan puhdistamisen. Se oli minusta pelottavaa. Ihan tosi, vaikka hassulta kuulostaakin!

Nalleisi on ollut myös kylvetysvastaava, mutta viime viikolla minä kokeilin ekan kerran kylvettää vauvaa ja selvisimme molemmat hengissä koettelemuksesta. Se oli jopa aika hauskaa!

Nyytillä oli jossain loka-marraskuussa kauhea flunssa. Keittosuolaliuos ei auttanut mitään. Aivan ahdisti, kun reppana vain rohisi. Sitten keksimme apteekista vauvojen nenäsumun (Physiomer Baby) ja hokkuspokkus: vauva sai taas henkeä! Kaikkea sitä on keksittykin!

Nyttemmin vauva on alkanut massuttamaan kiinteitä. Hän rakastaa soseita! Tissi ei meinaa kelvata, kun on jo kiire sosepurnukalle. Sotkuista hommaa se syöminen kyllä on! Välillä on silmissä asti sosetta. Ja tietenkin vauva aivasti vielä syödessään, jolloin soosit lenteli vauvan ja äidin päälle sekä ympäri keittiötä. No, sellaista sattuu ja siihenkin tottuu! :D